50+ elämä, terveys ja liikunta
16.5.2009 syntyi metsästyskoira Eräkaveri Hehkun ja näyttelydiiva Jaden puuhien johdosta seurakoira Rasmus, joka nimettiin kyllä välittömästi uudestaan Topiksi. Nyt jo 12 vuoden ikään ehtinyt beagleni on kulkenut vierelläni 24/7 koko ikänsä. Me on tehty yhdessä duunia, vedetty karatetreenejä Sörkassa, kirjoiteltu kirjoja ja kävelty miljoonia askeleita ympäri huudeja.
Minulla on itselläni juoksusta, karatesta ja punttitreenistä treenipäiväkirjoja alkaen 80-luvulta. Yllättävän usein palaan niitä tutkimaan. Pidän edelleen kirjaa punttitreeneistä, juoksusta, uinneista ja kuntopyörällä tehdyistä treeneistä. Treenikirjanpito auttaa välttämään virheitä ja treenaamaan tehokkaasti
Nyt kun pitkät lenkit ei onnistu niin pistetään juoksu sitten kokonaan tauolle. Kuntopyörän ei luulisi jalkapohjia ja kantapäitä kuormittavan, joten siltä osin jaloille on tarjolla lepoa. Kokeilen nyt aluksi polkea 40 minuuttia heti aamusta joka päivä. Se ei vielä punttia häiritse, mutta estää ainakin ihan täyden kunnon rapistumisen.
Kun puhutaan kuntourheilusta, pystyy kokenut harrastaja aika hyvin treenaamaan ilman tarkkaa harjoitusohjelmaa. Kroppaa kuulostelleen on helppo valita päivälle sopiva harjoitus. Mutta vähänkin tavoitteellisempi harjoittelu on parempi suunnitella ainakin jollain tasolla. Samoin useamman lajin harjoittelu edellyttää onnistuakseen järkevästi suunniteltua treeniohjelmaa.
Ostin ensimmäiset omat puntit 13 vuotiaana. Weiderin legendaariset siniset vinyylit ja penkin. Sijoitin ne omaan huoneeseen keskelle lattiaa. Vähän myöhemmin valtasin faijan autotallin, jonne pistin muovimatot, säkin, venyttelylaitteen, kyykkytelineen, penkin ja tietysti puntit. Autoa sinne ei kaivattu =)
Tee niskatreenistä oma harjoitus tai liitä se jonkun punttitreenin loppuun kaksi kertaa viikossa. Niskat on syytä lämmitellä ensin hyvin. Siihen käy ihan pään kääntelyt ja taivutukset puolelta toiselle. Niskoja ei kannata ”pyörittää”. Tee vaikka 20 taivutusta eri suuntiin ja kokeile sitten vastuskumiliikkeitä.
Kyokushin karaten opettajani shihan Pinero 9 dan Espanjasta kehoitti minua usein harjoittelemaan ulkona kun olin hänen luonaan treenaamassa. Sanoin, etten minä nyt voi mennä mihinkään puistoon huitomaan. Hän ei sitä oikein ymmärtänyt. Minusta se olisi ollut jotenkin noloa. Nyt aikuisena äijänä en kuitenkaan enää paljon perusta muiden mietteistä. Treenaan puistossa jos huvittaa.
Nurmikkojuoksussa tossut ei rullaa ollenkaan. Siksi kokeilin paluuta mondolle lisäämällä iskunvaimennusta tossuun. Otin alkuperäisin pohjallisen pois ja pistin tilalle Ortho Movementin Sport Insole pohjalliset.
Vastuskuminauha on monipuolinen treeniväline, joka soveltuu mm. lihasjumppaan, vammojen ehkäisyyn ja hoitoon sekä lämmittelyyn loistavasti.
1) Tiputa ensin terveyttä vaarantava ylipaino pois
2) Muuta suhtautumisesi ruokaan
3) Löydä oikea suhde syötävälle ravinnolle ja energian kulutukselle
4) Kun olet tiputtanut merkittävästi terveyttä vaarantavan ylipainon pois – keskity liikuntaan
5) Punnitse itsesi säännöllisesti ja varo lihasharhaa
Juoksusta tulleiden kantapääkipujen takia päätin kokeilla nurmikkojuoksua; tossuilla ja ilman. Kysyin asiasta mielipidettä Facebookin ”Juoksu” – ryhmästä ja todella monet suosittelivat juoksua nurmikolla ja myös paljain jaloin. Eipä siis muuta kuin Jussin pyhinä homma testiin.
Kantapääkivun takia 10 päivää juoksematta. Tilalle: 7 x puntti, 4 x nyrkkeily, 6,5 kilsaa uintia ja kuntojumppaa ulkona. Burana-kuuri ei tuntunut vaikuttavan mitään. Myöskin venyttely + kylmähoidot tuntuivat tehottomilta. Tänään aloitin juoksun uudestaan; varovainen kaksi kilsaa meni ilman kipuja.
Melkein kaikkeen urheiluun kuuluu myös tylsyyden sietäminen; samoja treenejä, samoja reittejä, samoja tekniikoita, … Muistan kuinka karatessakin treeneissä mietti usein, että taas tätä samaa. Oli kyse sitten taitolajista tai lajista, jossa kestävyys- tai voimaominaisuuksia täytyy kehittää vuodesta toiseen, perustuu kehittyminen toistoihin. Same o – same o. Sitä pitää vaan kestää ja koittaa keksiä toimiva motivaatio tylsiin hetkiin.
Maksimivoiman kehittämisen sijaan tavoitteena on yrittää totuttaa kroppa (tai siis oikeammin jalat) kestämään säännöllistä harjoittelua, jossa on kolme kympin lenkkiä viikossa + lihaskunto- ja kamppailutreenit. Eikä se ole mitenkään helppoa. Takareidet tahtoo jumittaa, koska niitä rassaa kevyetkin maastavedot, nyrkkeily ja juokseminen. Jalat on koko ajan vähän tukossa.
Uutena vuotena painoni oli 100 kiloa. Nyt 86,9. Takana > 500 km hiihtoo, > 200 km juoksua, yli 1,5 miljoonaa käveltyä askelta ja > 50 punttikaratenyrkkeilyjumppaa. Kakkostyypin diabeteksen esiaste parani, kolesterolit tiptop ja kuorsaus loppui.
Sitten tapahtuin jotain aivan uskomatonta; sade loppui ja kirkas aurinko tuli pilvien takaa näkyviin matalalla suoran päässä. Se paistoi sumuisessa ilmassa niin kirkkaana tien päässä, että piti siristellä silmiä nähdäkseen jotain. Korkea sateesta märkä metsikkö aiheutti oudon valokokemuksen, jossa näytti kuin juoksisin kultaiseen valoa hehkuvaan tunneliin. Näky oli aivan käsittämättömän upea.
Vatsakivut katosivat – mikä ne aiheutti? Sen kun tietäisi. Mitään satavarmaa syytä sille miksi vatsavaivat loppuivat en tiedä. Arvelen kuitenkin, että yksittäisistä syistä suurin oli se, että pidin liian pitkiä ateriavälejä. Eli aamupäivän paasto ei minulle oikein sopinut.
Minulla oli joskus tapana kauppareissulla popsia yksi Geisha suklaapatukka. Kotiin kävellessä se sujahti kurkusta parissa minuutissa, jonka aikana kävelin ehkä muutamia satoja metrejä. Kuitatakseni tuon herkkutuokion minun olisi pitänyt kävellä 41 minuuttia (noin 6832 askelta). Jäiks!!! Kuinka paljon herkuista oikein kertyykään ylimääräistä energiaa. Tein asiasta taulukon; jäätelö, salmiakki, sipsit, …
Lihaproteiinien välttely johdatti minut tofun jälkeen juustohyllyllä juustoleivän kohdalle. Pikainen ravintosisällön vilkaisu kertoi siinä olevan ihan kelpo proteiinipitoisuus 18 g/100 g. Siinä on enemmän kaloreita kuin monissa muissa proteiinin lähteissä (280 kcal/100 g), mutta se soveltuu hyvin esimerkiksi urheilun jälkeiseen ateriaan. Toki se lakkahillo kannattaa jättää hyllyyn =)
Dale Carnegien kirjassa Kuinka vapaudut turhista huolista on tarina lääketieteen alalla huikean uran tehneestä sir William Oslerista. Hän puhui Amerikassa tuleville lääketieteen lupauksille omasta menestyksestään kertoen sen johtuvan yksinomaan siitä, että hän oli tehnyt joka päivä parhaansa. Hän kertoi pysyvänsä ”päivänpitävissä” osastoissa laskien joka päivä kaksi sulkuporttia; toisen eilisten päivien ja toisen tulevien päivien eteen. Vain juuri nyt käsillä oleviin asioihin voi vaikuttaa.
