HOGANE

Tasasta tekemistä

Joskus vuonna keppijakivi hapkido-opettajani mestari Park sanoi mulle, että mun pitäisi pysyä keskilinjalla. Hän piti minulle pitkän luennon tasapainon merkityksestä ihmisen elämässä. Ajattelin, että joo-joo, mutta kun ei vaan onnistu multa tasanen meno.
Meikäläisen elämä on ollut enemmän sellaista ihme kimpoilua aina. Esimerkiksi urheilun suhteen ihan tyypillistä on ollut kauhee kuuden kuukauden bulkkaus ja punttikuuri, jonka jälkeen olen alkanut treenaamaan marathonille ja siirtynyt kasvisruokavalioon =D
Toinen tyypillinen piirre on pistää kaikki yhden kortin varaan ja tykittää menemään satku ja risat lasissa. Tämä on pätenyt oikeestaan ihmissuhteisiin, duuneihin ja tietysti myös urheiluun. Paljon olen elämässäni eri alueilla jo saavuttanut, mutta tasaisempi tekeminen olisi ollut varmasti parempi ja helpompi tie.
Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin opetellut keskilinjalla pysymistä. Se on pakottanut myös muuttamaan omien pläänien sisältöä; ei kaiken pidä onnistua kuukaudessa tai kahdessa. Aikataulun tuplaaminen keventää menoa kummasti. Suunnitelmassa pysyminen vaatii usein jonkun asian jämptiä tekemistä, mutta joskus se vaatiikin jonkun asian tekemättä jättämistä tai vähentämistä. Minulle tuntuu olevan vaikeampaa tuo jälkimmäinen. Tänäänkin on tehnyt mieli niin penteleesti juoksulenkille, mutta se on vasta huomenna ohjelmassa. Jotain muuta pitää keksiä; siis skrivataan blogia =)

Yksi huda kerrallaan, mutta iisisti

Suurimpia hiffauksia parilta viime vuodelta on ollut se, että yksi huda kerrallaan (aiheesta enemmän täällä). Mutta oli muutos mikä tahansa se ei tapahdu hetkessä. Päätöksessä pysyminen vaatii sisun lisäksi myös malttia. Kiirehtiminen usein pilaa hyvin alkaneen hankkeen. Ja vaikka onnistutkin saavuttamaan jonkun tavoitteen; laihduttanut 5 kiloa, käynyt säännöllisesti salilla kolme kuukautta, juossut kolme lenkkiä viikossa kuukausien ajan, niin ei välttämättä ole viisasta heti höökiä uuden tavoitteen kimppuun. Ehkä voisi olla viisasta nauttia saavutuksesta ja koittaa pitää saavutetut asemat. Hiljaa hyvä tulee.

Nyt kun hiihtokausi päättyi rasitusvammaan tein pyhän päätöksen, etten sössi juoksukuntoa liian nopealla aloituksella. Tein ohjelman, jossa lenkin jälkeen tulee aina kaksi päivää juoksematta. Lenkkien pituutta ei myöskään saa lisätä ennen kuin kyseinen matka on juostu viisi kertaa. Aika mummo-ohjelma, mutta tolla on paha juosta jalkoja alta. Samalla tavalla olen joutunut pistämään Topille kilsarajoituksia.

Topilla ja mulla on yhteinen plääni

Kaksi kehäraakkia

Topi täyttää kohta 12 vuotta. Muuten herra on ihan ok hapessa, mutta liian pitkät lenkit johtaa toisen etujalan kipeytymiseen ja ontumiseen. Kokeilemalla on löytynyt onneksi tasapaino, jolla ukkeli pysyy kunnossa eikä ontumista esiinny. Tasapaino lenkkeihin löytyi kun jaoin Topin lenkit kolmeen yhtä pitkään lenkkiin. Nyt pistelemme päivittäin kolme about kolmen kilsan lenkkiä satoi tai paistoi. Vauhti valitaan Topin mukaan. Olen joutunut hyväksymään sen, että Topin ulkoilu ei ole minun urheilua. Nyt äijä on reippaassa kunnossa eikä ontumista ole ollut kuukausiin. Yllättäen tämä vähän iisimpi tasainen tekeminen ratkaisi myös Topin ongelmat. Jupii =D

Mennääs kevättä kohti vauhdilla, mut ei täysillä

~ Hogane ~

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *