50+ elämä, terveys ja liikunta
Joskus vuonna keppijakivi hapkido-opettajani mestari Park sanoi mulle, että mun pitäisi pysyä keskilinjalla. Hän piti minulle pitkän luennon tasapainon merkityksestä ihmisen elämässä. Ajattelin, että joo-joo, mutta kun ei vaan onnistu multa tasanen meno.
Nyt kun nikotiini on tiputettu kuvioista ja alkoholin kulutuskin lähes nollissa oli aika alkaa pistää vanhaa kroppaa taas kerran kondikseen. Lähtökohdat oli tälle vuodelle erilaiset kuin aiemmin. Otin mukaan ehkä ekan kerran elämässäni terveysvinkkelin.
Ihmisen elämä koostuu monesta; ihmisistä, duunista, harrastuksista, paikoista ja vaikka mistä. Näitä sitten survotaan isoon kattilaan. Lopputulemana voi olla kitkerää keittoa tai maistuvaa mansikkaleivosta. Eikä homma ole ihan aineksistakaan kiinni, vaan siitä miten koet asioita. Miten suhtaudut itseesi ja elämään. Mistä päätät välittää ja minkä päälle kuset.
Tutustuin Iirikseksi ja Skäfäksi nimeämiini Keskuspuiston kanahaukkoihin aivan sattumalta viitisen vuotta sitten. Kävelin Topin kanssa metsäisellä kalliolla lähellä Laakson ratsastuskenttää kun Topia kohti syöksyi aikas buli petolintu.
Espoolaisella kasvattajalla oli kymmenisen vuotta sitten beagle-pentue, jota menimme perheen kanssa katsomaan kaverilta saadun vihjeen perässä. Pienet luppakorvaiset pennut pomppivat kömpelösti nurmikolla kaatuen välillä kuonolleen suhteettoman ison päänsä painosta.
Kaikki mun kaverit ovat kuulleet kymmeniä kertoja mun tokaisevan Mulla on aina plääni . Näitä pläänejä on aina useita yhtaikaa. Osa koskee terveyttä, osa duuneja tai milloin mitäkin, mutta aina niitä on. Ja läheskään aina nämä pläänini eivät toteudu. Mutta itse koen oleellisemmaksi sen, että pläänejä on. Se on kuitenkin merkki siitä, että vielä yhden mäen yli dallataan ja periksi ei olla annettu. Ihminen ilman plääniä on jo hyvää vauhtia menettämässä pelin.
Näitä Bättiksiä alko vaan tulemaan ja siinä sitten päätin pyöräyttää joka aamu uuden. Yhen sortin päiväkirjahan näistä muodostuu.
