HOGASEN BLOGI
Ruokavalio Juoksu Voimaharjoittelu Kamppailu Elämänhallinta Topi beagle Hogasen sekalaiset

Muuta ajatteluasi ja laihdu

Kaikki tietävät miten laihtua; syö vähemmän ja liiku enemmän. Miksi sitten ylipainoisten osuus suomalaisista kasvaa jatkuvasti? Miksi kakkostyypin diabetes on kansansairautemme? Mikä siinä laihtumisessa ja painonhallinnassa on niin vaikeaa? Ei mikään, kunhan hyväksyy sen, että laihtumista estävät syyt ovat ajattelutavassa – ei kropassa. Me suhtaudumme yleisesti ruokaan ja syömiseen täysin väärin. Monet tuntuvat elävän syödäkseen – ei syövän eläkseen.

Mitäs jos vieraille ei olisikaan kahvia ja pullaa?

Miten syöminen tuntuu liittyvän ihan kaikkeen; kokouksissa syödään, kylässä syödään, Instassa syödään ja Facessa syödään. Ei ihmisellä voi olla ihan koko ajan nälkä. Mitä jos ei tarjoaisikaan Möttösille pullaa, jäätelöä ja kahvia kun piipahtavat käydessään isolla kirkolla? Vaihdettaisiin kuulumiset sohvalla tai pihalla ja moikka. Olisiko tylyä? Tai voiko kaveriperheen kutsua kylään lauantai-iltana ilman spektaakkelimaisia tarjoiluja? Syömäänkö ne on tulossa? Koko maailma tuntuu pyörivän ruuan ympärillä. Ja maailman varmin asia on se, että laihduttaminen ei onnistu, eikä tulokset ainakaan pysy, jos omat ajatukset pyörivät ruuan tai siitä kieltäytymisen ympärillä. Kaikki voivat kuitenkin saavuttaa paremman terveyden ja hoikemman kropan muuttamalla suhtautumistaan ruokaan.

Luottoystävä, joka pettää aina

Ruoka on ravintoa

Kun tankkaat autoasi, et varmaankaan ajattele, että mitähän laatua tänään tankattaisiin. Tai pitäisikö turauttaa jotain öljyn joukkoon ihan vaan vaihtelun vuoksi. Ihmiset hoitavat usein autojaan paremmin kuin omaa kehoaan. Ruoka on ravintoa. Makuaistin palvominen aiheuttaa ylipainon. Tietysti liian vähäinen liikkuminen on osa ongelmaa, mutta pääasiassa ihmiset lihovat, koska haluavat maistella hyviä makuja. Ei kukaan lihoisi jos tällä planeetalla olisi tarjolla vain salaattia ja ruisleipää. Mutta heti kun vaihtoehdoksi mahdollistuu patonki voilla, juustolla, kinkulla ja majoneesilla Cokiksen kanssa ollaan jo matkalla kohti ylipainoa. Monet syövät suruun lohduksi tai palkinnoksi vaikka tehdystä työpäivästä. En usko, että monikaan syö palkinnoksi salaattia tai kaurapuuroa. Sipsipussi jostain syystä lohduttaa ja palkitsee paremmin. Niin kauan kuin omassa suhtautumisessa ruokaan esiintyy tunnesyömistä (lohduttaminen, palkitseminen, …) palaa laihdutetut kilot aina takaisin. Sama pätee suurelta osin makuaistin palvontaan. Jos ensimmäinen ajatuksesi ruuasta on se miltä se maistuu, tulet luultavasti syömään aivan liikaa rasvaa ja sokeria. Toki on monia tilanteita, joissa ylipainoisuus johtuu esimerkiksi lääkityksestä tai jostain muusta syystä, joka ei ole kiinni henkilön kyvystä hallita omaa ruokavaliotaan.

Kaikki tietävät kyllä mikä ruoka on terveellistä

Ei herkuttelua vaan tankkaamista

Kun suunnittelee dieettiä on tärkeää pysähtyä ensin miettimään miksi ei ole tyytyväinen nykytilanteeseen. Miksi painoa on kertynyt? Miksi liikuntaa on liian vähän? Mitkä asiat voivat vaikuttaa omaan ruokasuhteeseen? Onko nyt oikea hetki muutokselle? Aiheesta myös täällä »
Melko varmasti lihomisen taustalta löytyy herkuttelua. Silloin täytyy ajatella, että kumpi on tärkeämpää: oma terveys vai voi ja sokeri. Terveellinen ruoka voi olla todella hyvää, mutta ei se voissa ja sokerissa lillu. Saadakseen jotain on jostain luovuttava. Urheilijan kroppaa ei voi saada urheilematta, eikä hoikkaa kroppaa luopumatta herkuttelusta.
Ruokaa kannattaa ajatella rakennus- ja polttoaineena. Tarvitset sitä pysyäksesi elossa ja terveenä. Täysin väärät valinnat lyhentävät elämää radikaalisti. DIEETTISI ON ONNISTUNUT SILLÄ SEKUNNILLA KUN PÄÄTÄT SYÖDÄ SITÄ MITÄ TARVITSET. Se on sata prosenttisen varma asia. Eikä hyvät uutiset edes lopu siihen. Mitä useammin syöt puhdasta ja terveellistä ravintoa, sitä harvemmin kaipaat mitään herkkuja. Makeanhimo on monimutkainen ongelma, joka on usein myös osin psyykkinen, mutta korjaantuu kyllä kun saa perusruokailun kuntoon.

Terveellinen ruoka palkitsee – ei herkut

Hyvä työpäivä; palkitsenpa itseni sipsipussilla ja pizzalla. Päälle vielä hyvä leffa ja karkkipussi. Lopputulema ei kuitenkaan ole tyytyväisyys, vaan armoton sokerikankkunen ja pettynyt olo. Plus tietysti vähän lisää rasvaa poltettavaksi. Herkuttelu ei ole palkinto vaan rangaistus. Osa tekee senkin tietoisesti. En ole psykologi, enkä lähde arvailemaan syitä asioihin, joista en mitään tiedä, mutta ruualla voi sekä palkita että rankaista itsensä.
Terveellinen ruoka on aina palkitsemista. Kun on vaikka tehnyt kävelylenkin tai jonkun muun liikuntaharjoituksen niin paras palkinto on tarjota keholle hyvän makuinen ja ravitseva ateria. Liikunnan lisäksi voit olla iloinen ja tyytyväinen siitä, että annoit kehollesi ravinnoksi juuri sitä mitä se tarvitsi; hyvä laatuista hiilaria ja rasvaa sekä proteiinia. Ei katumusta, ei morkkista – pelkästään hyvä mieli.
Terveellisen aterian jälkeen (etenkin dieetillä kun on miinuskaloreilla) iskee usein makeanhimo. Mieli huutaa suklaata tai jälkiruokaa. Se menee kuitenkin ohi kun malttaa odotella 10 – 20 minuuttia. Kestää hetken ennen kuin nälän tunne poistuu. Kun verensokeri nousee, poistuu usein myös makeanhimo. Dieetilläkin ruuassa pitää olla rasvaa. Makeanhimo iskee helpommin jos ateriassa ei ole riittävästi rasvaa tai hiilareita on aivan liian vähän. Jos aivot huutaa suklaata ihan raivona on parempi syödä vaikka jälkiruuaksi leipää tai jotain muuta hiilaria pieni lisäannos. Opeta aivosi siihen, että supernopeata sokeria ei tipu, vaikka kuinka sitä kiljutaan. Painonhallinnassa on aina lopulta kysymys tahdonlujuudesta. Kuka on pomo? Kuka päättää mitä syödään? Sinä vai makuaistisi?

Pidetään päätöksistä kiinni ja saavutetaan tavoitteet

~ Hogane ~

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *