50+ elämä, terveys ja liikunta
Tutustuin Iirikseksi ja Skäfäksi nimeämiini Keskuspuiston kanahaukkoihin aivan sattumalta viitisen vuotta sitten. Kävelin Topin kanssa metsäisellä kalliolla lähellä Laakson ratsastuskenttää kun Topia kohti syöksyi aikas buli petolintu.
Espoolaisella kasvattajalla oli kymmenisen vuotta sitten beagle-pentue, jota menimme perheen kanssa katsomaan kaverilta saadun vihjeen perässä. Pienet luppakorvaiset pennut pomppivat kömpelösti nurmikolla kaatuen välillä kuonolleen suhteettoman ison päänsä painosta.
Kaikki mun kaverit ovat kuulleet kymmeniä kertoja mun tokaisevan Mulla on aina plääni . Näitä pläänejä on aina useita yhtaikaa. Osa koskee terveyttä, osa duuneja tai milloin mitäkin, mutta aina niitä on. Ja läheskään aina nämä pläänini eivät toteudu. Mutta itse koen oleellisemmaksi sen, että pläänejä on. Se on kuitenkin merkki siitä, että vielä yhden mäen yli dallataan ja periksi ei olla annettu. Ihminen ilman plääniä on jo hyvää vauhtia menettämässä pelin.
Näitä Bättiksiä alko vaan tulemaan ja siinä sitten päätin pyöräyttää joka aamu uuden. Yhen sortin päiväkirjahan näistä muodostuu.
