HOGANE

2021 kuntostartti

Nyt kun nikotiini on tiputettu kuvioista ja alkoholin kulutuskin lähes nollissa oli aika alkaa pistää vanhaa kroppaa taas kerran kondikseen. Lähtökohdat oli tälle vuodelle erilaiset kuin aiemmin. Otin mukaan ehkä ekan kerran elämässäni terveysvinkkelin.
Aiempina vuosina treenaaminen on ollut ensisijaisesti kropan ja sen suorituskyvyn muokkaamista johonkin suuntaan – en ole terveyttä erikseen juurikaan ajatellut. Nyt se oli pakko ottaa huomioon ja pistää oikeastaan ykköspaikalle. Parina viime vuonna mulla on ollut joitakin oireita, jotka sopisivat alkavaan kakkostyypin diabetekseen. Viime vuoden kesällä kävin labrassa ja verensokerin paastoarvo oli 6,4 mmol/l. Eli arvo oli koholla. Olen siis kakkostyypin diabeteksen osalta tuulikaapissa. Voin valita sen, että odotan sairauden puhkeamista tai yrittää minimoida riskitekijät elämäntapamuutoksilla. Lisää verensokeriarvoista täällä »

Mä vaan hiihdän

Varmin tapa vähentää kakkostyypin diabetesriskiä merkittävästi on tiputtaa kehon painosta 5 – 10%. Mun tapauksessa voidaan puhua vaikka 10 kilosta. Helppo homma. Ja kun vielä sattui luminen talvi niin ei muuta kuin sukset kaapista. Aloitin kauden heti kun lumet tuli. Vedin Karhun Compeilla umpihankeen kun latuja ei vielä ollut. Compithan on ”muka” sukset, jotka soveltuu sekä luisteluun, että perinteiseen hiihtoon. BS. Ne ei sovellu kumpaankaan. Mun kannalta asialla ei ollut väliä. En edes voidellut suksia. Mulle oli aivan sama luistiko tai pitikö suksi, koska tarkoitus oli polttaa kaloreita.
Mitä paskempi skimba sitä parempi kondis =D

Kun sitten luistelu-urat aurattiin, kaivon Peltosen luikut varastosta ja siirryin luisteluhiihtoon. Edelleen en voidellut suksia ekaan 300 kilometriin. Kun suksi ei luista joutuu töitä tekemään yläkropalla merkittävästi enemmän. Olkapäät ja forkut on kovilla siinä kohtaa kun lenkit alkaa kestämään kahta tuntia ja skimbat ei mene edes alamäkeen kuokkaamatta. Lopulta taivuin ja vein skimbat Intersporttiin voideltavaksi. Ehkä paras 30 egee ikinä. Voitelun jälkeen kilometriajoista tippui heti yli kaksi minuuttia ja meno muistutti enemmän lentämistä kuin alkukauden Raatteentien hengessä umpihankeen survomista. Tosin vahinko oli jo tapahtunut. Vasempaan forkkuun peukalon puolelle oli ilmaantunut rasitusvamma. Reilut parisataa kilometriä vielä pistelin Keinukallion upeita latuja menemään, mutta sitten kipu voitti. Ei muuta kuin hiihtokausi pakettiin ja sukset varastoon.

Kotidojo hojohojo

Kohti kevättä

Mitäs sitten jos ei hiihtoo? Punttiakin on otettava varovasti, että pääsee forkku paranemaan. No tietty vanhat metkut; karate ja juoksu. Niillä sitten kevättä kohti. Ei muuta kuin eräkello päälle, musat soimaan ja monot viuhumaan. Mulla ei tekniikat oikeestaan muutu treenaan tai en. Kilsoja on niin monelta vuosikymmeneltä, että lyönnit ja potkut pysyy melko hyvin. Tottakai sellainen 10 prossaa katoo terävyydestä ja notkeudesta jos pitää taukoa, mutta ne tulee myös nopeesti takaisin. Tänä talvena olen venytellyt ihan lihashuoltosyistä melkeen tunnin päivässä, joten mawojen roiskinta lähti yllättävänkin kivasti käyntiin.

Eilen sitten eka juoksulenkki. Heitin löysän 3,2 kilsan testilenkin. Syksyn juoksut loppu rasitusvammaan kantapäässä. Vähän liian löysät tossut satakiloselle äijälle ja liian nopeesti venytetyt lenkit. Siinä se resepti oli. Nyt on alla huippu Mizunot ja lähtöpaino alle 93, joten ehkä tästä vielä saadaan hyvä juoksukausi. Pitää vaan ottaa iisisti alku.

Pistelkäähän menemään reippaasti kevättä kohti =)

~ Hogane ~

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *